|
|
|
Karhu on Euroopan suurin petoeläin. Eurooppalaisen karhun pituus on 130–250 cm ja hännän pituus on 5–15 cm. Naaraiden paino vaihtelee 45-170 kg ja urosten 47-300 kg välillä. Pohjoisamerikkalaiset alalajit harmaakarhu ja kodiakinkarhu voivat kasvaa huomattavasti suuremmiksi (jopa 600 kg). Karhun turkin väritys vaihtelee miltei mustasta aina vaalean kellanharmaaseen asti. Karhulla on monipuolinen äänivalikoima, johon kuuluu muun muassa karjahteluja, murinaa ja vihellysääniä. Karhu näyttää kömpelöltä mutta sitä se ei suinkaan ole. Nopeimmillaan se voi juosta jopa 60 km/h. Yleensä karhu liikkuu metsässä hiljaa aistit valppaina. Karhu on aiemmin elänyt laajoilla alueilla, mutta on hävinnyt kokonaan monilta alueilta ja monilta muilta alueilta vähentynyt. Maailmanlaajuisesti karhu ei ole uhanalainen, mutta se on Euroopassa luokiteltu vaarantuneeksi. Karhuja on maailmassa yhteensä noin 200 000, suurimmat populaatiot Venäjällä (n. 120 000), Yhdysvalloissa (32 500) ja Kanadassa (21 750). Euroopassa on yhteensä noin 14 000 karhua, Espanjasta Venäjälle ja Skandinaviaan. Karhu on hävinnyt Brittein saarilta, hävinnyt tai häviämässä Ranskasta ja vaikeuksissa suurimmassa osassa Keski-Eurooppaa. Euroopan suurin Venäjän ulkopuolinen populaatio on Karpaateilla (4 500-5 000 yksilöä). Suomessa karhu on uhanalainen. Suomessa on vähintään 1 000 karhua. Karhuja esiintyy koko Suomessa lukuun ottamatta Ahvenanmaata kannan keskittyessä Itä-Suomeen. Talvella karhuja ei näy, koska ne nukkuvat talviuntaan. Karhu nukkuu talven pituudesta riippuen noin kuusi kuukautta. Karhu vetäytyy talvipesään syksyllä loka-marraskuussa, kun ravintoa on enää niukasti tarjolla. Sen ruuansulatus ei ole tarpeeksi tehokas, jotta se saisi tarvitsemansa ravinnon kasveista. Se ei myöskään ole taitava metsästäjä, vaan syö yleensä haaskoja. Keväällä karhu herää talviunesta maalis-huhtikuussa, kun auringon sulattama lumi valuu sen pesään. Toisinaan karhun ajaa ylös nälkä, kun ravintovarastot ehtyvät ennenaikaisesti. Talviunessa karhu ei syö eikä juo ja sen elintoiminnot hidastuvat. Karhu saattaa kuitenkin kääntyä pesässään tai havahtua kuuntelemaan, jos läheltä kuuluu outoja ääniä. Talvehtiessaan karhu ei virtsaa eikä ulosta. Osan virtsasta se käyttää nesteytyksenomaisesti ja talvipesän hengitysaukon lähistö haiseekin voimakkaasti. Kevättalvella voi jopa näkyä kellertävää aukon ympärillä. Kaikkiruokaisen karhun pääravintoa ovat kasvikunnan tuotteet ja talven rasvavaraston keruussa marjat ovat tärkeää ravintoa. Karhu syö myös hyönteisiä, toukkia puista ja muurahaisia mylläämällä muurahaiskekoja. Erityisesti talviunen jälkeen keväällä karhut voivat saalistaa hirviä.
19.11.2006 |
