Luumäen Metsästysseuran historia

Tämän historiikin on laatinut Matti Siiropää
Luumäen Metsästysseuran 50-vuotisjuhlavuodeksi vuonna 1996

Luumäen Metsästysseuran 50-vuotistaipaleelta

Käytyjen sotien aikana ja ennenkin oli totuttu hyödyntämään metsän antimia ja riistaa elannon lisänä. Kaikesta oli puutetta ja kohta myös riistan verotus oli ylittänyt tuoton ja saaliit oli hupenemassa. Koirakuri oli huono ja koirat raatelivat lampaita tuon tuostakin. Maanomistajan oikeutta metsän tuottoon ei kunnioitettu ja alueella tiedettiin myös kulkevan muualta tulleita hirvien ja metsälintujen salametsästäjiä, osasivat palkkakuntalaisetkin sen taidon. Luumäellä oli jo yli kaksikymmentä vuotta toiminut Viipurin herrojen metsästysseura rajallisella alueella.


Seura perustettiin 2.3.1946. Seuran perustajien tarkoituksena oli metsästyksen, riistanhoidon, koirakurin, metsästyskoira- ja metsästysampumatoiminnan järjestäminen lainmukaiseksi koko Luumäen kunnan alueella. Metsästysseura oli myös maanomistajien eräänlainen etujärjestö Perustava kokous pidettiin matkustajakoti Majassa Taavetin asemalla ja paikalla oli ainakin Joonas Oksa, Erkki Halme, Akseli Venäläinen, Oiva Lensu, Anton Saloranta, nimismies K Juusela ja silloinen kunnan esimies Taavi Siiropää. Lisäksi kymmeniä muita henkilöitä. Perustamisvuonna oli 1947. Ylikonduktööri Joonas Oksa nähty milloin missäkin Luumäellä salkkuineen ja polkupyörineen keräämässä vuokramaita seuran metsästysalueeseen.

Sodanjälkeisen valvontakomission ja VALPO:n ajan Suomessa ei metsästysseuran perustaminen ollut ihan helppoa, ne olivat suorastaan erityisen tarkkailun alaisina, rekisteröintiasiakirjoja ja sääntöjä muutettiin kahdesti. mm. ampumatoiminnan harjoittaminen jätettiin pois säännöistä. Seura rekisteröitiin vuonna 1950 ja samana vuonna se liittyi Suomen metsästäjäliittoon. Seuran sääntöjä on korjattu rekisteröinnin jälkeen pariinkin otteeseen.

Kennelliitoon seura liittyi perustamisvuonna ja ensimmäiset viralliset koiranäyttelyt ja kokeet pidettiin 1947. Seura on pitänyt ajokoirien koetilaisuuksia kahdet vuodessa ja koiranäyttelyn vuodessa. Lintukoirien koetoiminta alkoi vuodesta 52, jolloin seura järjesti ko. tuomareiden
koetuomarikurssin. Hirvikoirille ensimmäiset kokeet oli vuonna 61. Koirakokeiden tukikohtana oli alkuvaiheessa Puolustusministeriön parakki Kukaslahdessa, myös Tuliluikun metsästysmajaa "Pupujurvalaa" käytettiin tukikohtana.

Metsästysampumatoiminta oli myös alusta lähtien seuran ohjelmassa, erillinen ampumajaosto perustettiin v. 51. Nykyisessä laajuudessaan ampumaurheilua on harrastettu viitisentoista vuotta Matti Kangaskolkan johtamana. Suojeluskunnan ampumarataa Taavetin kaakkoispuolella käytettiin ja haulikkoammuntaa harjoiteltiin Kukaslahdessa N Purhon sorakuopassa. Myös Tyrrin ampumaradalla käytiin, Riistanhoitoyhdistyksen ampumarata valmistui aikanaan nykyiseen paikkaansa ja se kunnostettiin kohtuulliseen hyvään kuntoonsa 70-luvulla.
Talkoissa oli seuralla voimallinen osuus, kuin myös oli kauppias S Lahtelalla.

Kokoukset pidettiin matkustajakoti Majassa ja sitä vastapäätä SOK:n ravintolassa Taavetin keskusta oli tuolloin rautatieaseman luona. Vuonna 50 päätettiin oman metsästysmajan rakentamisesta. Monia mahdollisuuksia tutkittiin, milloin oli maja menossa Pätlahteen. milloin LuPo:n hiihtomajaan Haimilanrantaan. Majatoimikunnan puuhamies Valtter Junni lövsi Venäläisenkylästä paikan ja tonttikaupat tehtiin. Metsästysmajan rakentaminen Kuuskalajärven rannalle aloitettiin vuonna 60 ja se valmistui 61, sauna pari vuotta myöhemmin, rakentamisen johti Alpo Koski ja Antti Nyrhi. Kiinteistöä peruskorjattiin ja laajennettiin Seppo Lahtelan puheenjohtajakaudella.

Johtokunta oli alussa 6-jäseninen ja laajennettiin v. 73 12-jäseniseksi.

Hirvilupia oli yksi vuonna 47 ja enimmillään v. 77 oli 211 aikuisen hirven ja 114 vasan kaatolupaa. Hirvenkaatolupien lisääntymisen myötä tuli lisää kyläkohtaisia hirvenmetsästysryhmiä, joita on nykyään yksitoista. Toisaalta hirvilupien lisääntyminen aiheutti sen, että Luumäelle perustettiin lisää metsästysseuroja. Hyvä yhteistoiminta on kuitenkin säilynyt ja kunnan alueelle on muodostunut yhtenäinen eri metsästysseurojen hirvenmetsästyksen yhteislupa-alue. Hirvikanta on vakiintunut vajaaseen 3 yksilöön tuhannelle hehtaarille, minkä vuosituotto korjataan metsästämällä talteen.


Silloinen metsästyslaki ja -asetus kielsi alle 8 mm aseen käytön hirvenmetsästyksessä, sotilaskiväärimetsästysaseena oli myös kielletty. Pesun Jallun hirviase oli kuulemma Ukko-Mauser pistooli puuperineen. Aseet oli muutenkin varsin eksoottisia, hanahaulikoita, mustaruutiaseita ym. Kun patruunatkin, varsinkin haulikon, ladattiin itse kotona, oli yhdistelmä joskus vaarallisempi käyttäjäl­leen, kuin riistalle.

Riistanhoitotoimikunta perustettiin 1956 ja seurassa aloitettiin 1958 tuhoeläinten vähentäminen riistanhoitokilpailuna, mikä johti muutamassa kylässä valtavaan kettupyynti-innostukseen ja kilpailu lopetettiin 75. Lopettamisen syynä oli kilpailutilanteesta johtuneet lieveilmiöt. Kahdeksankymmentä­luvulla petopyyntiin ryhdyttiin uudestaan valtakunnallisen kampanjan yhteydessä janiillä säännöillä. Jäsenistön sinnikkäällä työllä on pienpetokannat pysyneet jotenkin hallinnassa, minkit ovat jopa merkittävästi vähentyneet. Seitsemänkymmenluvulla oli muotia käydä öisestä metsästä keräilemässä supikoiria elävänä viholaissäkkiin. Moni turkistarhuri sai uustulokkaasta emoeläimet turkistarhaansa Luumäen metsistä. Vuonna 70 alkoi riistan ruokinta erilaisillaruokinta-automaateilla, tehtiin ruokintapaikkoja ja riistapeltoja, vietiin suolakiviä maastoon ja 80 luvulla tehtiin pitkäaikainen riistanhoitosuunnitelma. Sitä on sitten toteutettu hirviryhmittäin enemmän tai vähemmän tarmokkaasti.

Alkuvuosina seuran talous perustui jäsenmaksuihin, erinäisiin lahjoituksiin, koiranäyttelyyn, peijaistuottoihin ja mm. Hepoharjun tanssilavalla oli ilmakivääriammuntaa ja tikanheittoa. Nykyään seura maksaa eri järjestöjen jäsenmaksuja suurin piirtein saman verran kuin se maksavilta jäseniltään perii. Toiminnan rahoitus tapahtuunäyttelytuotoilla, vähän hirvenlihanmyynnillä ja pääosin ampumakilpailujen tuotoilla Tilinpäätökset ovat olleet milloin tappiollisia, milloin voitollisia, kulut on katettu eikä rahastoitavaa ole kertynyt.

Metsästysmaita oli viisikymmentä vuotta sitten 25000 ha ja jäseniä oli 16 maksavaa jäsentä ja 600 maanvuokraajajäsentä. Seura oli tuolloin Suomen suurin metsästysseura.

Rauhoitusalue oli suurimmillaan vuonna 50, 8000 ha Uron asemalta kaakkoon. Rauhoitusalueen määräsi tuolloin Riistanhoitoyhdistys. Nykyään seuralla on metsästysaluetta 27000 ha, jäseniä yhteensä 820, joista metsästyskortin lunastaneita 263. Vuodessa järjestetään yleensä koiranäyttely, koirien koetilaisuuksia noin kuusi, metsästysampumakilpailuja on vuodessa viitisen ja keväästä elokuulle on keskiviikkoisin harjoitukset ampumaradalla. Seura on järjestänyt myös suurempia kokeita ja kilpailuja, kun niihin tarvetta on ollut.

Seura on aikaisemmin juhlinut toimintansa merkkivuotta 30- ja 15-vuotisjuhlien merkeissä. Vuonna 1976 valmistui Matti Joenpolven suunnittelema seuran viiri, hihamerkki hiukan myöhemmin. 50-vuotisjuhlan kunniaksi seura lyötätti viirin kuvion pohjalta juhlamitalin käytettäväksi eri palkitsemisiin juhlavuoden aikana.

Otteita ja dokumentteja toiminnan alkutaipaleelta:


Lehti-ilmoitus 1949

Luumäen Metsästysseura kieltää edesvastuun uhalla seuraan kuulumattomilta kaikenlaisen metsästyksen seuralle vuokratuilla mailla ja vesillä Luumäen pitäjässä. Metsästysseuraan kuuluvat saavat johtokunnan jäseniltä lähempiä tietoja seuran metsästysmaista, jotka tähän mennessä käsittävät eri puolilla pitäjää n. 25000 ha. Riistanhoitoalue käsittää 4000 ha maa- ja
vesialueineen.

Luumäen Metsästysseura


Lehti-ilmoitus

Metsästyskielto. Luumäen Metsästysseuraan kuulumattomilta kiellämme täten Luumäen pitäjän alueella, Luumäen Metsästysseuralle sopimuksilla luovutetuilla maa- ja vesialueilla kaikenlaisen metsästyksen laissa säädetyn sakon uhalla.

Hirvenmetsästys sallitaan ainoastaan Luumäen Metsästysseuralle myönnetyllä hirvenkaatoluvalla.

Luumäellä 2.9.1954. Luumäen Metsästysseura ry



Pöytäkirjaote, Johtokunnan kokouksesta 14.10.1949

Koska johtokunnan tietoon on tullut, että työm. T J on käyttänyt mukanaan seuraan kuulumattomia henkilöitä metsästämässä seuran mailla. Päätti johtokunta antaa muistutuksen työm. T J:lle, hänen vieraiden henkilöiden käyttämisestä seuran mailla, metsästysoikeuden väärinkäyttämisestä.

Koska johtokunnan tietoon on tullut, että työm. N P on harjoittanut ammattimaista metsästämistä LMS:n mailla. Päätti johtokunta antaa muistutuksen työm. N P;lle, hänen ammattimaisesta metsästyksen harjoittamisestaan, Luumäen Metsästysseuran mailla.


Käsiteltiin Heikkilän koulun opettajan miehen, käyttäessä LMS:n maita metsästykseen mielivaltaisesti, sekä vielä vieraita mukanaan. Päätettiin, että Väinö Kurvi ja Lauri Lehtolainen hankkivat todistajat em. toimintaan ja asettavat asianomaisen henkilön syytteeseen.


Pöytäkirjanote, Näyttelytoimikunnan kokouksesta 29.6.1950

Keskusteltiin näyttelyn lopettajaisten ja palkintojenjakotilaisuuden pitopaikasta. Päätettiin em. tilaisuus pitää mv. Anton Kiurun kalamajalla Luumäellä Halikkoniemessä.
Päätettiin, että näyttely-paikasta kuljetus tehdään kuorma-autoilla LMS ry:n laskuun. Halikkoniemeen halukkaille ilmoitetaan näyttelypaikalla kovaäänisellä. Kuorma-auton luovuttaa seuran käyttöön tehtailija N Taina ja mahdollisesti mylläri K Suurpää. Päätettiin järjestää Halikkoniemessä järjestettäviin lopettajaisiin pullokaappi, josta asianomaiset saavat täydennystä tarpeen vaatiessa. Palkintotuomareille seura järjestää tarjoilun. Valittiin teht. N Taina ja mv. Anton Kiuru hankkimaan tarpeellisen määrän alkoholia. Päätettiin, että ovimestarina toimii AKiuru. Päätettiin osanottomaksua Halikkoniemessä periä 250 mk hengeltä.



Pöytäkirjanote, Johtokunnan kokous 25.3.1953

Käsiteltiin vuosikokouksen 14&:n aiheuttama asia P R:n suhteen. Johtokunta keskusteltuaan ja kuultuaan asianosaista P R:ää, katsoi vieraan ajosta ampumisen jo aikoinaan selvitetyksi P R:N kohdalta ja liiallisesta jäniksien ampumisesta tuli selväksi R:n ampuneen 4 jänistä LMS:n alueelta ja 4 ulkopuolelta, joten ei ollut rankaisuun aihetta.



Lehtikirjoitus, Etelä-Saimaa, 1947 Luumäen Luku

Luumäen Metsästysseura ry:n kokous oli viime tiistaina matkustajakoti Majan kahvilassa. Kokouksen puheenjohtajana toimi seuran puheenjohtaja Joonas Oksa ja sihteerinä hra P Ruotsi. Johtokunta ja suuri joukko seuran jäseniä oli saapunut kokoukseen ja asioiden käsittelyyn otettiin innokkaasti osaa.

Ensimmäiseksi otettiin käsiteltäväksiasia, joka koski erään seuran jäsenen koiran lampaiden raatelua, mikä oli tapahtunut useampaan kertaan, vaikka johtokunta ja ensimmäisestä tapauksesta tiedon saatuaan, oli varoittanut ko. Koiranomistajaa ja kehoittanut häntä pitämään koiransa kiinni, kun lampaat ovat ulkosalla. Ikäväkseen täytyi johtokunnan ja kokouksen todeta, ettei tuo varoitus ollut tehonnut asianosaiseen, vaan lampaiden raatelu jatkui. Kun Luumäen Metsästysseura perustettiin, oli perustavassa kokouksessa juuri lausuttu sellainen toivomus, että kotieläimet on turvattava koirilta ja otettiin seuran sääntöjen 6:n pykälään tätä tarkoittava lause, jossa sanotaan mm.: Takaan koirani vapaaksi lampaista ja jos siitä huolimatta kotieläimen raatelua tapahtuu, olen sen heti tuoreeltaan, rehellisesti valmis omistajalle korvaamaan ja ensi tilassa ilmoitan siitä Luumäen Metsästysseuran johtokunnalle. Tämänkin pykälän ym. jäsensitoumuksessa olevat kohdat on jokainen metsästävä seuran jäsen omakätisellä nimikirjoituksellaan vahvistanut. Ko. Lammasraatelusta virisi kokouksessa erittäin vilkas keskustelu ja käytetyissä puheenvuoroissa kävi poikkeuksetta selvästi ilmi mainittujen koirien tapa raadella lampaita ihmisistä välittämättä. Ne ovat siis lammaspetoja ( parantumattomia) sanan täydessä merkityksessä.

Kokouksen päätökseksi tulikin, että edellä mainitulta seuran jäseneltä otetaan seuran jäsenkortti pois niin kauaksi aikaa kuin hän omistaa nämä koirat ja lupaa täyttää seuran
jäsensitoumuksen ja säännöt. Tämän jälkeen Luumäen Metsästysseura ei enää vastaa edellä mainitun omistajan koirien tekemistä raateluista.
Kokouksen kestäessä tuli myöskin selville, että seuraan kuulumattomien "rakkiveljeskunnan" koirat ovat myös siellä täällä raadelleet lampaita ja joita raateluita on hyvin vaikea saada selville, sillä ne tapaukset ei kuulu luumäen Metsästysseuran selvitettäviin tapauksiin. Kehotettiin vain
kunkin maanomistajan ottamaan tuollaisen koiran kiinni ja ilmoittamaan poliisiviranomaiselle.

Ajokoiranäyttely päätettiin pitää Taavetissa 15 pnä marraskuuta sekä jäsentenväliset ajokoirakilpailut Taavetin seudun maastossa 16. - 17. P:nä marraskuuta. Johtokunnan tehtäväksi jätettiin ko. Näyttelyn ja kilpailun järjestelytyöt ja palkintotuomarien hankkiminen.

Seuran johtokunta on anonut kuluvaksi syksyksihirvenkaatoluvan ja saanutkin sen. Kokouksessa päätettiin, että kaikki ne seuran jäsenet, joilla on laissa määrätyt ehdot täyttävä hirvikivääri, saavat osallistua hirvenmetsästykseen. Hirvikivääri täytyy näyttää nimismiehelle merkintää varten ennen sen käyttöä. Sitä paitsi on jokaisen osallistuvan metsästäjän ilmoittauduttava tk. 14 päivään mennessä puhelimella seuran rahastonhoitajalle hra A Salorannalle (puh Taavetti 16 ) tai muuten. Hirvimetsästäjien täytyy ehdottomasti olla kosketuksissa toisiinsa, ettei mitään vahinkoa pääse tapahtumaan. Samalla seuran johtokunta toivoo, ettei ajokoirametsästystä harjoitettaisi silloin niillä alueilla, joilla hirvipartiot liikkuvat. Hirvipartioiden liikkeistä antaa lähempiä tietoja, hra Joonas Oksa sekä hirvipartion johtaja.

Hyvänä tietona voidaan myöskin mainita, etteivät seuran metsästyksenvalvojat ole tavanneet vieraspaikkakuntalaisten salametsästystä alueillaan. Siitä huolimatta painostettiin, että on erittäin tärkeää seuralle, että metsässä ei liiku seuraan kuulumattomia, sillä vahinkojen sattuessa, aitojen rikkomiset, veräjien auki jättämiset ja ennen kaikkea kotieläinten raatelut saadaan helposti selville ja asianomaisille saadaan heti suorittaa korvaus.

Sitten lausuttiin vielä käsittämätön ihmettely sen johdosta, että vielä on toisen käden sormilla luettavissa maanomistajia ja muutama maatonkin Luumäen pitäjässä, jotka eivät kuulu
Luumäen Metsästysseuraan ja ovat tavallaan jarruna yhteiselle hyvälle asialle. Lausuttiin toivomus, että johtokunta lopettaisi mahdollisimman lyhyeen seuraan kuulumattomien salametsästäjien metsästyksen, vaikka asianomaiset olisivatkin luumäkeläisiä. Ja vaikea on myöskin maata omistavien seuraan kuulumattomien metsästää omilla maillaan, sillä ne alueet ovat jääneet jo häviävän pieniksi


Lehtikirjoitus Savo-Karjalassa 9.7.1947

Loistava riistapolkuammunta Luumäen Metsästysseuralla

Viime sunnuntaina oli Luumäen Metsästysseura ry järjestänyt harvinaisen tilaisuuden seuransa jäsenille Taavetin ampumaradan maastossa. Siellä kilpailtiin riistapolkuammunnassa, joka kilpailulaji on peräti harvinainen vaikkakin erittäin tarpeellinen keino riistatyön yhteydessä. Kilpailu tapahtui n 708 metriä pitkällä radalla, jonka varrella esiintyi erilaisia riista- ja ei riistaeläimiä. Kilpailun lähtökohtatilanne: On marraskuun ensimmäinen päivä, lähimpään taloon on matkaa 700 m, jokaisella osaaottajalla on hirvenkaatolupa.

Sitten kilpailijat taipaleelle kukin vuorollaan ja jokainen varustettuna haulikolla ja tarpeellisella
panosmäärällä. Ylituomarina hra J Oksa seurasi jämerällä silmällään tarkkaavaisena kilpailijoiden käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Apunaan hänellä oli arvostelijoina riistanvalvoja M Kuronen ja hra E Vainikka.
Virhepisteet liikkuivat 0 - 10 välillä. Täysin oikeasta tilanteenmukaisesta käyttäytymisestä sai 10 pistettä.

Ensimmäisenä polulle ilmaantui kirjava kissa pyydystelemässä metsälintuja. Ilman muuta sellainen saalistelija ja riistantuhooja nurin. Vai yhdellä osaanottajalla oli helliä tunteita tuota vanhojen piikojen ystävää kohtaan, mutta koska tunneseikat eivät tule kilpailussa kuuloon sai hän tuosta hyvyydestään kärsiä 10 miinuspistettä. Muut osanottajat saivat täydet 10 pluspistettä. Tuo samainen kissa oli juuri saamassa metson kynsiinsä, mutta onneksi se sattui lentämään n. 10 m päässä olevaan puuhun, josta osanottajat sen pudottivat, kahden tosinampuessa hätäpäissään ohi, eivätkä näinollen saaneet siitä käyttäytymisestään pluspisteitä, ei tosin miinustakaan tullut.
Metsästäjän pistettyä metson pussiinsa, lähteä tupsahti läheisen aidan takaa valkoinen jänis, aika tavalla kuukkien suoraan metsästäjän sivulle, matkaa n. 30 metriä. Vain yksi osanottaja ampaisi ohitse.

Sitten seurasi aita, jonka ylittämisessä erikoisesti seurattiin aseenkäsittelyä ja yleensä huomasi
kaikista kilpailijoista, että he olivat asiasta täydellisesti perillä. Matka jatkui edelleen ja jo vilahti arvokas turkiseläin kärppä liikkeelle kivirauniosta. Kaksi onnetonta ei tiennyt, että kärppä on rauhoitettu, panivat sen matalaksi, mutta saivat tuosta metsästyslain tuntemattomuudestaan
10 miinuspistettä. Saavuttiin maantielle, jossa sattumalta riistapoliisi oli suorittamassa työtään. Tulos:
Vain yhdellä ei ollut kaikki kunnossa ja siitä tuli 10 miinusta. Tultiin rauhoitusalueelle jossa erilaista riistaa vilisi, mutta oikea metsästäjä ei ammu rauhoitusalueelta. Kaikki osanottajat olivat niitä oikeita ja saivat 10 plussaa. Mitenkä ollakkaan: Vähäisen matkan jälkeen nähtiin hirvi
painelevan aika hoijakkaa n 150 m:n päässä, joka juoksi 4 sek: ssa 21 m:n matkan. Jokainen kilpailija koetti tietysti saada tuon arvoisan kruunupään nurin, koskapa lupa oli mukana, mutta vain neljälle onnistui tehdä kaato, toisten ampuessa ohi. Ja pian olikin riistapolku lopussa ja seuraava mies pääsi koettamaan kuinka hän todellisesta metsämiehestä käy.

Korkein mahdollinen pistemäärä kilpailusta oli 90 plus tai miinuspuolelle. Tulokset: P Ruotsi 80; Arvo Turunen 77: T Juntto 75; P Moisio 64; E Halme 57; Osaanottajia oli kaikkiaan 7. Muutamia havaintoja: Metsänhoitaja Svinhufvud tarkalla kädellään ja silmällään pamautteli metsoon ja hirveen vallan täysosumat, aivan niin kuin Ukko-Pekka ennen vanhaan. Kaikki hirvenkaatajat saivat sellaisen osuman, että hirvi olisi tuupertunut paikalleen. Pyssynkäsittely oli metsämiehen arvon mukaista.

Yleisöä olisi saanut olla enemmän, sillä kilpailun valmistelu ja kulku kysyy paljon työtä. Tosin sää ei ollut kaikkein parhaita, sillä kilpailun aikana satoi melko runsaasti, mutta sehän ei olisi haitannut katsojia, koskapa ne pari naishenkilöä, jotka olivat kilpailua seuraamassa eivät huomanneet kastumistaan ennen kuin kilpailun jälkeen. Niin jännää katsomista oli kilpailu. Toivottavasti ensi kerralla saapuu katsojia runsaammin.

Eräitä kiitoksia; Paitsi nyt kilpailutoimikuntaa, joka oli järjestänyt kilpailun vaivojaan säästämättä
melko onnistuneesti, koskapa yhtään kommellusta ei tullut, on partiopojille annettava kauneimmat kiitokset siitä työstä, jonka he maalitoiminnassa suorittivat. Kaikkien yhteinen toivomus oli: Tällaisia kilpailuja pitäisi järjestää useammin.

Lehtikirjoitus Savo-Karjala 20.1.1947

Onnistunut ajokoiranäyttely ja ajokoirakokeet Taavetissa

Viime lauantaiksi oli Luumäen Metsästysseura järjestänyt avoimen luokan ajokoiranäyttelyn Taavetissa. Ajokoiria oli tuotu näyttelyyn 30, joka määrä on varsin suuri, kun ottaa huomioon, että näyttely oli ensimmäinen laatuaan paikkakunnalla. Koirien arvostelijana toimi tunnettu ajokoiramies hra Pohjola. Käymättä tarkemmin selostamaan arvosteluja, tulkoon mainituksi, että arvosteltavien keskitaso oli suurin piirtein tyydyttävä.

Tulokset; Avoimen luokan ensipalkinnolle pääsivät; Hesan-Kati, omistaja hra A Saloranta,
Taavetti; Heli-Tassu, om. Hra A Kiuru, Luumäki. Avoimen luokan II palkinnon saavuttivat;
Iman-Lukki, om H Helavaara, Taavetti; Sopu, om. K Juusela, Taavetti; Remu, om. Ossi Haaja, Virolahti; Erä-Poika. Om T Siiropää, Luumäki; Vorna, om A Arponen, Lappeenranta; Kaiju, om. A
Venäläinen, Kaitjärvi. Avoimen luokan III palkinnon saivat seuraavat 15 ajokoiraa; Hely, om. L Eliala, Vihti; Tepsu, om. 5 Kosonen, Luumäki; Lippo, om. E Laapas, Luumäki; Viri, om. L Liukkonen.
Viime sunnuntaina ja maanantaina pidettiin Luumäen Metsästysseuran jäsentenväliset ajokokeet Taavetin pohjoispuolisessa maastossa. Ajokeli oli vaikeimpia, sillä pakkasta oli 4 - 7 astetta ja pehmeä lumi pyrki haittaamaan ajon kulkua. Sitä paitsi luminen metsä esti ajokuuluvaisuuden. Ottaen huomioon nuo haitat, voidaan kokeita pitää erittäin onnistuneena. iältään vielä nuori, mutta jo viime syksynä ajokokeissa kunnostautunut myymälänhoitaja A Salorannan koira Hesan-Kati kunnostautui jälleen ja sai voittajaluokassa 1 palkinnon pistein 78,16, voittaen haltuunsa upean kiertopalkinnon Luumäen maljan ja sai Luumäen Metsästysseuran kunniapalkinnon. Viimevuotisen Luumäen maljan voittaja hra L Elialan omistama Hely, onnistui myöskin aika hyvin ja sai II palkinnon voittajaluokassa pistein 64,24 ja Luumäen Metsästysseuran kunniapalkinnon.

Avoimessa luokassa peri voiton edustaja 0 Kukkosen omistama Riku saaden avoimen luokan II palkinnon pistemäärällä 72,2 ja sai vuodeksi haltuunsa tuntemattoman lahjoittajan lahjoittaman Voitonmaljan. Maanvilj. 5 Kososen omistama Tepsu ajoi itsensä avi:n III palkinnolle pistem. 55,05 ja sai Luumäen Metsästysseuran kunniapalkinnon. Nuorten luokassa oli yrittäjiä useita. Sijoitus; II palk. Pistem. 66,20 vääp M Kurosen omistama Ajokai, sai Luumäen Metsästysseuran kunniapalkinnon. II palk. Laivin-Ilo pistem. 66,2, om. Joht. P Ruotsi. III palk Peulia pistem. 54,85. om. Sama kuin edellisessä. Lohdutuspalkinnon nuorten luokassa sai autoilija V Huuhilon omistama Telle pistem. 35,6 ja jumbopalkinnon lyhyimmästä ajosta H Helavaaran omistama Inan-Lukki.

Kilpailujen lopettajaistilaisuus ja palkintojen jako oli maanantai-iltana "Majalla´´, jossa kilpailujen ylituomari vaatturimestari E Salmenhaara jakoi palkinnot ja puhui kohottavia sanoja siitä työstä, mitä Luumäen Metsästysseura on tehnyt kenneltyön hyväksi parivuotisen olemassaolon aikana. Siiten ruokailun yhteydessä, paistiin päästyä, alkoi lukuisten puheiden sarja, joissa jokaisessa eri puolilta korostettiin kenneltyön tärkeyttä ja riistakannan lisäämisen tärkeyttä. Näihin Luumäen Metsästys-seuran alueella on olemassa hyvät edellytykset, koska seura on Suomen suurin ja seuran hallussa olevat ajomaastot maamme parhaimpiin kuuluvia. Ja sitten kennelmiesten
rattoisaan tapaan keskustellen jatkui ilta myöhätunneille saakka niin, että kun eronhetki koitti, olisi useilla vielä ollut paljon kerrottavana kauniita kokemuksia metsästysurheilusta ja todellisesta kenneltyöstä.


Lehtiartikkeli Savo-Karjalassa 18.12.1948

Edustajamme pistäytyiäskettäin Taavetissa käydessään Luumäen Metsästysseuran innokkaan puheenjohtajan hra Joonas Oksan luona kyselemässä metsästysseuran kuulumisia. Niin, oikeastaan mitään kysymisiä ei tarvinnutkaan tehdä, sillä juttua tuli vuolaana virtana, sen kuin vain ehti paperille pistää.

Ensimmäiseksi, aloitti hra Oksa, tahtoisin kertoa, että Luumäen Metsästysseuran jäsenille on tavan takaa tehty kysymyksiä maattomien ja seuraan kuulumattomien puolesta: ’Mikä tarkoitus oikeastaan on metsästysseuralla?". Tämmöinen kysymys ei ole ihmeteltävä, koska paikkakunnalla on metsästys-seura toiminut vasta vajaat kaksi vuotta. Vastaus tuohon kysymykseen on niin laaja, ellei sitä voi tyhjentävästi antaa ainakaan yhdellä kertaa.

Jos menemme monta miespolvea ajassa taakseppäin, siihen aikaan jolloin korpiamme raivattiin uudisasutukselle, jolloin myös metsästäminen tuotti tuloja, oli se elinkeino. Uudisraivaajalla oli mukanaan pyssy ja koira "Peni", metsänriistaa oli runsaasti koskemattomissa metsissä pyytää loukuilla, ansoilla ja ampua koiran haukulta. Silloinkin omaksuttiin joku alue omaksi metsästysmaaksi, johonka toinen ei ollut tervetullut.

Aikaa myöten asutus tiheni, riistamaat pienenivät ja riista väheni. Oli turvauduttava yhä enemmän maanviljelykseen ja muihinkin ammatteihin, sillä metsästys ei enää tuottanut
perheen elatukseen tarvittavaa saalismäärää. Tuosta ajasta jäi kuitenkin suomalaisille perintönä suunnaton metsästysinto. Sitä intoa ei suinkaan laimentaneet ne monet tarinaillat takkavalkean ääressä, jolloin isä pojilleen kertoi kuinka hän silloin nuorena sai paljon riistaa, kantamuksen
päivässä ja kuinka hänen isänsä, sinun isoisäsi eli vallan sillä; Ei hänelle muu työ maittanut vaikka se olisi ollut kevyempääkin, metsä veti puoleensa.

Pojasta varttuu mies, ei hän jaksa ajatella kuinka suuri ero on hänen ja isoisän aikakaudella metsiin ja metsänriistaan nähden. Täytyy ainakin koettaa saada riistaa ainakin yhtä paljon kuin hekin ovat saaneet, entisen reikäraudan tilalla kun on perästäladattava pyssykin, sekin on kallis, täytyisi hankkia edes sen hinta pois, -paljonkohan maksavat riistasta tänä syksynä?

Monet ovat ne seikat, jotka tulevat mieleen ja tekevät metsästyksestä ryöstömetsästyksen, jollei tuota intoa jatkuvalla valistustyöllä yritetä vähän vaimentaa ja koettaa saada nykyaikaa vastaamaan. Tuollaiset ajatukset, -täytyykin mennä, - arvaakohan mennä tuonne Joutärven korpeen vähän ennen ampumisaikaa, ettei naapurin Kalle ehtisi sitä koppelopoikuetta sieltä
rusentamaan ennen minua, tulisi siitäkin pyssyn lyhennystä joltisestikin, kun on tuo Penikin parhaillaan haukkumaan. Myydä täytyy saalis, - jos sitten keväällä ampuisi soitimelta itselle kun ei sovi kaupata ja muutenkin on liha vähemmällä keväällä. Tuollaiset ajatukset, jotka uskomattoman usein puhkeavat teoiksi, on kerta-kaikkiaan valistustyöllä saatava poiskitketyksi
jos mielii jatkuvasti metsästää ja nauttia vapauttavia ja nautintorikkaita hetkiä luonnon suuressa puistossa. Tosin tappamisen halu on vielä vallalla suuressa osassa oikeitakin metsämiehiä luvallisena aikana.

Metsästysseurat ovat juuri syntyneet niidenmiesten aloitteesta, jotka ovat pysähtyneet ajattelemaan asiaa pitemmällä tähtäimellä. He ovat huomanneet metsämiesten suurilukuisuuden nykyistä riistakantaa vastaan ja nähneet sielunsa silmillä sen päivän jolloin kukaan ei saisi mitään saalista ja jolloin kellään ei olisi mitään asiaa metsään nauttimaan elämästä metsänriistan ja uskollisen Penin parissa.

Luumäen Metsästysseura on perustettu ajan tarpeen vaatimana. Jotakin on jatkuvasti tehtävä paikkakunnallamme metsästysolojen parantamiseksi. Se on ottanut ohjelmaansa valistaa
metsästystovereita ja yleisöä nykyaikaisiksi metsämiehiksi. Sen ohjelmaan kuuluu sekä riistanhoito että riistanvartiointi luvattomana aikana, sekä luvallisenakin seuraan kuulumattomilta. Se tahtoo lopettaa ryöstömetsästyksen, sekä hillitä tappamisen halua. Hyvä metsästystoveri, ota kourallinen apilasta ja vi se jänöjen syötäväksi, siitä se alkaa, niin tunnet itsessäsi hyvän tunteen ja useimmin tätä tehdessäsi huomaat, että tappamisen halusi on vaimentunut.

Maaton metsästäjä, liity seuraan, maksa sinulle kuuluva vero metsästysseuralle. Niillä rahoilla riistanhoitotyötä edistetään paikkakunnallamme. Salametsästys osoittaa luonteen raukkamaisinta puolta ja sitä paitsi se ei tule onnistumaankaan. Todelliselle metsämiehelle ei kelpaa nykyajan huono ajatus: tämä sukupolvi ei säästä! Meidän on ajateltava kauniimmin ja muistettava, että meidän poikammekin haluavat metsästää.

Me olemme tulleet metsästysasioissa taitekohtaan; Olemme menettäneet paljon hyviä riistamaita, jäljelle jääneet metsämme on joutunut liikahakkuuseen. Olemme saaneet vastaanottaa siirtolaisuuden. Toisin sanoen pienemmälle ja huonommalle metsästysalueelle on
tullut enemmän metsästäjiä. Pahoja tekijöitä on vastassamme kosolti, mutta vastukset on valistus- ja yhteistyöllä voitettava. Meilläkin on apulaisia. Suomen valtiovalta uhraa varoja riistanhoitotyöhön, Suomen yleinen metsästäjäliitto on perustettu tätä tarkoitusta varten, muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mekö täällä Luumäellä eläisimme riistanhoitotyössä takapajulla. Ei meidän on noustava muun Suomen tasolle näissäkin asioissa. Valtakunnatkin kilpailevat riistanhoitoasioissa toistensa kanssa, samoin kenneltyössä. Ne ovat jo muodostuneet sivistyskysymyksiksi.

Meillä täällä Luumäellä on alkuvaikeudet metsästysseuran asioissa voitettu, mutta työmaa on sangen laaja ja työntekijöitä on toistaiseksi vähän vielä.

Edellisessä olen halunnut vilautella niitä puolia riistanhoitotyössä, joihin olisi kiinnitettävä huomiota näin alkuvaiheessa, ettemme joutuisi kertomaan pojillemme: Tässä karhunsammalalueella oli hirvillä lepopaikkansa, metsoilla soidinpyhättönsä, oravalla pesäkuusensa, saukolla tuossa joessa kalastus-paikkansa ja tämän erämaan yllä kotka ennen leijaili. Niin, missä on arvokas turkiseläin majava? Muistojen joukossa. Istutuksia on yritetty, mutta se ei tahdo onnistua.

- Huokasi syvään kertoja -mutta jatkoi varmasti: Mitä meillä riistakannasta on, se on säilytettävä ja tarmokkaalla yhteistyöllä lisättäväkin.

Seuran puheenjohtajina ovat toimineet:

Joonas Oksa
Niilo Taina
Erkki Halme
Lauri Lehtolainen
Einari Kontkanen
Seppo Lahtela
Jukka Laapas
Eero Inkilä
Veikko Simola
Arto Vanhalakka
Petri Huuhko

Seuran sihteereinä ovat toimineet:

Erkki Halme
Matti Kuronen
Pekka Ruotsi
Reino Jokinen
Einari Kontkanen
Onni Sani
Niilo Parkko
Kaarle Puranen
Matti Siiropää
Timo Luhtaniemi
Lassi Tynys
Jari Vuori
Marko Hanhisuanto